torstai 2. tammikuuta 2014

Eksoottiset lemmikkini

Ovikello soi.
"Moi, näin netissä sun ilmotuksen että tahtoisit pikku leijonan. Mulla ois tässä uros pentu vailla kotia."
"Ai kiva. Tuo toki sisään se."
"Joo sen nimi on ****"
"Voi ku söpö. Onko sulla sen paperit, ruokinta ohjeet jne?"
"Joo, tässä ois koko kansio. Mut mun pitää mennä. Ilmottele jos on jotain ongelmaa."
"Joo, tehään niin. Moimoi."
"Moimoi."

*pari päivää kuluu*
Ovikello soi taas. Sama ihminen oven takana.
"Mooi, mulla ois sun lapselle tyttökavereita tarjolla. Montako haluat?"
"Öööö yksi riittää."
"Ok, täs on Na, Sa, Dee ja Nini."
"Hmm.. Otan Ninin."
"Ok, täs on sen paperit jne. Pitäkää hauskaa."
"Kiitos."

*pari viikkoa kuluu*
Ovikello soi. Siel on joku mustalais muija joka tunkee vaan sisään.
"Sulla on kuulemma kaks leijonaa täällä.."
"Mitä sit vaikka ois?"
"Mulla on kaks miljoonaa ja tulin ostamaan ne."
"Sori, en myy mun lapsia."
"Sun on vähän pakko."
"En missään nimessä myy."
"Ok.."

*kuluu taas viikko*
Kävelen takapihalle ruokakippojen kans ja huomaan et se urospentu on hävinny. Juoksen koko talon läpi ja soitan poliisit.
Ne ei ihan heti uskonu että mulla on oikeesti kaks leijonaa, mut kuvat, videot ja paperit nähtyään ne lupas ettiä niitä.
Annoin sen mustalaisen tuntomerkit ja ne alko heti soitteleen ympäriinsä.
Viikon päästä mulle soitetaan... Mun leijona on lyödetty. Kuolleena.
Meen sen Ninin luokse, halaan sitä ja kerron et sen mies on kuollu. Nini masentuu samalla sekunnilla ja itketään yhdessä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti